Rotu/ Rasstandarden

EESTINAJOKOIRA
(EESTI HAGIJAS)
ALKUPERÄMAA : Eesti (Viro)
VOIMASSA OLEVA ALKUPERÄISMÄÄRITELMÄ HYVÄKSYTTY : 08.11.2007
KÄÄNNÖS : Maret Kärdi, korjausluku Tapio Eerola.
KÄYTTÖTARKOITUS: Jänistä, kettua sekä myös ilvestä ajava metsästyskoira.
Ei- F.C.I. ROTU.
SUOSITELTAVA LUOKITUS F.C.I. ROTURYHMÄÄN :
Ryhmä 6 – Ajavat ja jäljestävät ajokoirat sekä sukulaisrodut
Osa 6.1.2 – Keskikokoiset ajokoirat
Koetulos.

LYHYT HISTORIAOSUUS:

Eestin Tasavallassa vuonna 1938 ilmestyneen Metsästyksen käsikirjan (kustantaja Valtionmaiden ja Metsien Hallitus, koonnut Franz Reindorf) sekä samana vuonna julkaistun Eestin Kennelklubin rotukirjan rekisteröintien mukaan ei ollut siihen asti olemassakaan Eestin omaa kotimaista ajokoirarotua. Ajometsästyksessä käytetyt ajokoirat (rotukirjassa 43 yksilöä numeroilla 245 – 398) olivat rodullisesti määrittelemättä ja kannassa esiintyi pääsääntöisesti sekä Sveitsin (Helvetian) ajokoiraa, beaglea että Saksan brackea ja dachsbrackea. Vuonna 1942 ilmestyneessä vihkossa “Kysymyksiä ja vastauksia metsästäjänkokeiksi” (Edgar Vester) luokiteltiin Eestissa käytetyt ajokoirat tyyppeihin seuraavasti; korkearaajaiset (kostroman-, puolan- ja englanninajokoirat) sekä matalaraajaiset (sveitsinajokoirat, beaglet, dachsbracket). Siinä vaiheessa päätettiin panostaa sorkkariistavarman, pienempikokoisen ja hitaampaa ajovauhtia pitävän jäljestävän tyypin suosimiseen, mutta sodan aikana tuhoutui lähes koko siitosmateriaali.

Vuosina 1947-1954 tarkastettiin ja arvosteltiin Eestissa 2460 ajokoiraa, mukana sekä erirotuisia puhdasverisiä, risteytyksiä että myös sekarotuisia. Syskuuhun 1954 mennessä oli löydetty ja tarkastettu 48 suhteellisen samantyyppistä, kooltaan pienehköä koiraa, jotka esitettiin arvosteltavaksi asiantuntijakollegiolle 24.-26.lokakuuta 1954. Samanaikaisesti oli Sergei Smelkov laatinut ehdotuksen uuden ajokoirarodun rotumääritelmäksi. Olemassa olleella jalostusmateriaalilla aloitettiin jalostustyö ja uusi koirarotu sai nimekseen eesti hagijas. Virallinen vahvistus rotumääritelmälle tuli Neuvostoliiton Maanviljelyksen Ministeriön Luonnonsuojelualueiden ja Metsästystalouden Päähallinnon johtajan päätöksellä nro 161 (27.12.1954). Ensimmäinen rotumääritelmä julkaistiin venäjänkielisenä.

Nykyisin on tämä pienehkö, sisukkaalla työinnolla ja sointuvalla haukulla ajava rotu erittäin suosittu Venäjän Euroopan puolisessa osassa. Eestinajokoiraa käytetään myös Itämeren itärannalla sekä Suomessa.

YLEISVAIKUTELMA:
Kolmivärinen, harvemmin kaksivärinen, kohtuullisen kokoinen, selvästi säkäkorkeuttaan pitempirunkoinen, sopusuhtainen koira. Vankka ja kuiva rakenne. Hyvin kehittyneet lihakset ja vahva luusto. Erittäin kestävät käpälät sekä vahva riistainto varmistavat onnistumisen riistaeläimen haussa, liikkeelle saamisessa ja ajossa vaikeassa maastossa. Valkoinen pohjaväritys tekee työskentelevän koiran helposti havaittavaksi myös hämärässä. Kuuluva, sointuva haukku helpottaa koiran sijainnin määrittämistä pitkältäkin matkalta. Koiralla tulee olla selvä sukupuolileima.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
KOKO:
Säkäkorkeus: urokset 45 – 52 cm, nartut 42-49 cm.
Lantion korkeus: 1-1,5 cm säkäkorkeutta matalampi.

Pituusindeksi:
uroksilla 108-110,
nartuilla 110-112.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Käyttäytyminen on tasapainoista, eloisaa ja ystävällistä

PÄÄ
Pää muodostaa ylhäältä katsottuna kirsua kohti hieman kaventuvan kiilan.

KALLO-OSA:
Kallo : Kohtuullisen leveä takaa, (suhteellisen tasainen), hieman kaarevat kallon sivut. Kulmakaaret hyvin kehittyneet, mutta eivät ulkonevat.
Otsapenger : Kohtuullinen, mutta ei jyrkkä.

KUONO-OSA:

Kirsu: Kirsu on leveä, tasamusta. Kelta-ruskeilla koirilla sallitaan myös vaaleampi kirsu.
Kuono: Kuono on melko pitkä, lähes yhtä pitkä kuin kallo, suora ja kallo-osaan sopiva.
Posket: Posket ovat suhteellisen kuivat vailla löysää nahkaa.
Huulet: Huulet ovat kuivat, tiiviit, eivät roikkuvat, eivätkä muodosta suupieliin pusseja. Huulten reunat täysin pigmentoituneet.
Hampaat ja purenta: Hampaat valkoiset ja suuret, tiivis saksipurenta. Leuat normaalisti kehittyneet, täysilukuinen hampaisto, 42 hammasta. Saksipurenta, jossa yläetuhampaat asettautuvat tiiviisti alaetuhampaiten eteen ja suorassa kulmassa leukoihin nähden. Ei-toivottu on ikääntyvillä koirilla etuhampaiden kulumisesta johtuva tasapurenta.
Silmät: Hieman vinoasentoiset, tummanruskeat. Hyvin pigmentoituneet silmäluomet.
Korvat: Ohuet, riippuvat, jokseenkin silmien tasolle kiinnittyneet, tiiviisti poskenmyötäiset, kärjestä pyöreät reunat, lyhyen karvan peittämät. Kirsua kohti vedettyinä ulottuvat suunnilleen kuonon keskivaiheille.

KAULA:
Keskikorkea, keskipitkä, poikkileikkaus pyöreä, lihaksikas, kaulanahka kuiva ja poimuton.

RUNKO:
Säkä: Selkälinjan yläpuolelle kohoava.
Selkä: Suora, leveä, lihaksikas.
Lanne: Lyhyt, leveä, lievästi kaartuva, lihaksikas.
Lantio: Leveä, keskipitkä, lihaksikas, kevyesti viisto.
Rintakehä: Poikkileikkaukseltaan soikea, pitkä ja tilava, ulottuu kyynärpäihin. Hyvin kehittyneet takimmaiset kylkiluut.
Alalinja ja vatsa: Rintakehä ulottuu mahdollisimman pitkälle taakse, vatsaviiva vain hiukan kohoava.

HÄNTÄ:
Sapelinmuotoinen, tyvestä paksu, hännänpäätä kohti tasaisesti oheneva, ulottuu kintereisiin. Koira käyttää häntäänsä liikkuessaan. Häntä ei kohoa liikkeessä selkälinjan yläpuolelle.

RAAJAT
ETURAAJAT:
Kuivat, vahvaluiset ja lihaksikkaat. Edestä katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset. Eturaajan pituus noin puolet koiran säkäkorkeudesta. Olkanivelen kulma 115-120°.
Kyynärpäät: Kiinteät ja tiiviisti rungonmyötäiset, eivät ulko- eivätkä sisäkierteiset, suoraan taaksepäin suuntautuneet.
Kyynärvarret: Kyynärvarret ovat keskipitkät, rakenteeseen sopivan voimakkaat, täysin suorat, poikkileikkaukseltaan soikeat.
Välikämmenet ovat leveät, vetreät, suhteellisen pystyt.

TAKARAAJAT:
Kuivat, vahvaluustoiset ja lihaksikkaat. Takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset, hyvät kinnerkulmaukset.
Reidet ja sääret: Reidet ja sääret ovat lähes yhtä pitkät.
Polvet: Kevyesti kulmautuneet, tiiviit, liikkeissä eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
Välijalka: Välijalat ovat keskipitkät, hyvin vahvat, pystysuorat.

KÄPÄLÄT:
Kaarevat, soikeat, varpaat tiiviisti yhdessä. Kynnet maata kohti. Kynnet ovat vahvat, päkiät kimmoisat.

LIIKUNTA:
Hyvä takaraajojen työntö. Liikunta on kevyttä, suoralinjaista, sujuvaa ja notkeaa.

NAHKA:
Iho on kiinteä, joustava ja poimuton.

KARVAPEITE:
Karva: Lyhyt, tasavahva, karkea ja kiiltävä peitinkarva. Kohtuullisesti pohjavillaa. Häntä kauttaaltaan tasaisen ja tiheän karvan peittämä ja siksi paksulta näyttävä. Hännänpäässä karva hieman lyhyempää.
Väri: Rodunomainen on ruskeareunainen mustakirjava väritys valkoisella pohjalla (kolmivärisyys). Laikkujen kokoa ei ole määritelty, ne voivat olla myös keskenään erikokoiset. Sallittu on myös keltaisesta kellertävänpunaiseen kirjava (kaksivärisyys). Valkoisella pohjalla voi olla myös musta, keltainen tai kellertävänpunainen mantteli lämminsävyisillä punaruskeilla reunoilla tai ilman. Valkoista tulee olla päässä, kaulan alapuolella, etu- ja alarinnassa sekä vatsan alapuolella. Raajat ja hännänpää ovat valkoiset. Kaikkien värien tulee olla mahdollisen kirkkaat.

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteuttuna virheen vakavuuteen ja sen vaikutukseen koiran terveyteen sekä hyvinvoinniin.

VAKAVAT VIRHEET:
* kevyt tai karkea rakenne
* lyhyt tai liian pitkä runko, takakorkeus
* liian litteä tai holvautunut kallo-osa, jyrkkä tai liian loiva otsapenger, esiintulevat kulmakaaret, voimakkaasti kaartuvat posket
* karkea pää, ylösnouseva tai laskeva kuono, kupera kuononselkä
* puuttellisesti pigmentoitunut kirsu, huulet tai silmäluomet
* ei tiivisti sulkeutunut purenta
* liian pienet, vaaleat tai ulospullistuneet silmät
* lyhyet tai paksut korvat, liian korkealle kiinnittyneet, tyvestä kohoavat, pitkäkarvaiset korvat
* pysty kaula, löysä kaulanahka
* kapea, litteä, taaksepäin levenevä rintakehä
* heikko, kehittymätön, notko tai köyristävä ylälinja, lyhyt selkä, pitkä lanne, jyrkkä lantio
* liian pitkä häntä (yli 3 cm kintereen alapuolelle ulottuva) tai lyhyt, sivulle kääntyvä hännänpää, puuttellisen tai ylimääräisen karvan peittämä, tyvestä pystysuoraan kohoava häntä
* anatomiset virheet: uloskääntyvät kyynärpäät, heikot välikämmenet, kinnernivelten sisä- tai ulkokierteisyys, puuttelliset kulmaukset, litteät, hajavarpaiset tai liian pitkät (jäniksen) käpälät
* virheellinen karvapeite: selvästi laineikas, pitkä tai liian lyhyt karva rungossa, pitkä kuonossa, korvissa tai hännässä, pohjavillan puuttuminen
* värivirheet: puutteellinen kolmivärisyys: valkoista liian vähän tai laikkuja liian vähän; voimakas musta- tai ruskeatäplikkyys tai runsaasti pilkkuja valkoisella pohjalla. Suklaan tai kahvinväriset laikut yhdistyneenä ruskeaan pigmenttiin.
* epävarmuus tai hermostuneisuus.

HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
* kaikki epämuodostumat
* vihaisuus, arkuus
* virheellinen sukupuolileima
* rotumääritelmää suurempi koko
* ylä- tai alapurenta
* keskenään eriväriset tai valkoiset (siniset) silmät
* liian pienet, puolipystyt tai pystyt korvat
* kiertynyt tai jyrkästi sivulle kääntyvä häntä, nikamaviat, töpöhäntä
* valkoisen pohjavärin puuttuminen
Selväästi epänormaali rakenne tai käyttäytyminen ovat hylkääviä virheitä.
HUOM.: Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.